# Viulu

Viulu on jousisoitinperheen korkeaäänisin soitin. Viulussa on neljä kieltä, jotka viritetään kvintin välein: g–d1–a1–e2 (matalaäänisimmästä kielestä korkeimpaan).

Viulu kehittyi tiettävästi alun perin 1500-luvulla Italiassa, kun muusikot alkoivat soittaa luuttua eräänlaisella jousella.
Tunnetuimmat italialaiset viulunvalmistajasuvut olivat Amati, Guarneri ja Stradivari.
Paganini vei viulun soittotekniikkaa uudelle tasolle muun muassa yläasemasoitossa, oktaavisoitossa ja vasemman käden pizzicatoissa.

***

Lapsena meidän naapurirappukäytävässä asui tyttö joka soitti viulua. (No ei, ei se tyttö asunut rappukäytävässä vaan yhdessä viereisen rappukäytään useista asunnoista!) Tai siis opetteli soittamaan viulua. Hänen huoneensa oli pihalle päin ja jos ilma vain oli hiukankin lämmin, oli ikkuna auki. Hänen harjoitellessaan me muut pihan kakarat emme voineet leikkiä pihalla vaan jouduimme siirtymään viereiseen puistoon leikkimään. Kuulosti näet siltä kuin kissaa (tai väliin kokonaista kissaperhettä) olisi tapettu.
Vuosia myöhemmin törmäsin häneen. Istahdin rantakahvilaan ja kuuntelin hänen taianomaista musisointiaan ilmaiskonsertissa. Enää ei hänen musiikissaan kuulunut kidutettujen kissojen tuska vaan päinvastoin ylimaailmallinen nautinto.

Niin se kehitys kehittyy. Ja joskus kehitys vaatii uhreja tullakseen täydelliseksi.