# Kakkukahvit

Aaltoileva reuna kahvikupissa jonka kylkeä koristaa kaunis punainen kukkanen. Kupin tilavuus on reilusti alle desin. Se on levä ja matala, täytyy olla tarkkana kun sitä nostaa ettei läikytä. Liian nopeasti ei saa juoda, vaikka kupin muoto jäähdyttääkin tumman nesteen nopeasti. Kahvin maku on samettisen täydellinen. Porokahvia. Päästäkseen nauttimaan aidon ja täydellisen porokahvin mausta on kupin pienuus ja ärsyttävä muoto helppo unohtaa. Myöskin ympärillä hiljaa jutustelevat kumarat ja haisevat vanhukset kuuluvat kahvin hintaan. Joku on kuollut. Joku vanha ja rakastettu. Sellaisen ihmisen kuolema usein vaaditaan että  päästään nauttimaan oikeasta porokahvista. Raskain maksun osa on kuitenkin kakku. Kermainen, rasvainen, äklöttävä täytekakku. Se menisi alas niin liukkaasti jos sen voisi huuhdella tuolla huumaavalla mustanpuhuvalla nesteellä. Mutta nesteen määrä on niin vähäinen että se ei riitä. Ja uutta kupillista jonottavat kaikki muutkin. Vanhuksille tietysti tarjoillaan ensin. Meikäläiselle uutta tippaa tuskin hetkeen riittää jaettavaksi.
Mitä sitä ei ihminen tekisi täydellisen kahvinautinnon vuoksi.