# Tuittupää

Joskus mietin onko tuo minun lainkaan
sinisenä hehkuvat silmät kääntyvät aika ajoin harmaan peittoon
aivan kuin ikkuna sieluun surulliseen
milloinkaan en pysty enää aavistamaan
onko päivänsä iloinen vai sortuuko hetkensä murheeseen

Sitä voi vain opastaa ja sen jälkeen toivoa parasta.

Luin juuri jostain pienen runonpätkän. Yritin selvittää alkuperäistä kirjoittajaa, mutta en sitä tietoa löytänyt.

Laitan lapsen maailmalle,
kuin laivan merelle.
Ompelen purjeet, neuvon väylät
- mutta tuulelle en voi mitään.

Purjeet ovat vinot ja hiukan risat, työni jälki on huonoa
Väylät ovat erit kuin mitä itse olen kulkenut.
Oliko toimistani mitään hyötyä?
Laitoin lapsen maailmalle,
kuin laivan merelle.
Lapsi on kaunis, täynnä kaikkea hyvää.
Tuittupää on tuo tuulispää. Ei suostu uskomaan.
Päättänyt on olla uhri.
Sukuvika. Sen toisen suvun, siis.
Vai olikohan se sittenkin minun sukuni... siitä viis.

Katson miten tuuli pullistaa purjeet
näen virran vievän kaunista venettä
Suunta on oikea, vauhti on tasainen
Voimme vain toivoa
Tuittupään oppivan purjehdustaidon
valitsevan kurssinsa suunnan

ennen myrskyn alkua
sillä tuulelle en voi mitään