# Isoäiti

Maamoni aikoinaan
sylinsä avasi lämpöisen
sinne kaikki kapusimme
rakkaudesta täytyimme

Nähneet emme lapsosina
valhetta noiden halausten
mutta tunsimme syvällä sen
petturuuden alkukantaisen

Rakastaa tarvitse kenenkään ei
luottamus maamon multa vei
olisi edes ollut rehellinen
nyt ehkä ansaitsisi kunnioituksen

Ymmärrä en miten tää kantaa
katkeruus aina nostaa päätään
vaikuta elooni enää hän ei
madot jo lihansa suihinsa söi

Katson tulevaisuuteen
toistaako historia itseään
miten äitini vuorollaan kävi
luottaako häneen kukaan

Entäs minä?
Sitten joskus...